Poks poks

Valmistauduin tanssiesitykseen ja oikean jalan akillesjänne tuntui jo aiempana päivänä jäykältä. Olin kärsinyt tulehduksista ja muista ongelmista jo pari kuukautta ennen tapaturmaa. Alkuvuodesta 2015 samaisen jalan akilles tai akilleksen kiinnityskohta naksahti kesken hypyn, kun nilkka oli ojennuksessa. Akilles oli jäykkä heti tapahtuneen jälkeen mutta jänne oli kuitenkin ehjä. Levolla, venyttelyllä ja sitkeällä kuntouttamisella jänne palautui mutta sain aika ajoin plantaarifaskiitin ja lisälepoa.

Olin ollut parisen vuotta ilman mitään oireita ja tänä syksynä akillesjänne alkoi taas yhtäkkiä oireilla. Ensin jäykistymistä, sitten pientä tulehdusta. Kävin hoidattamassa jännettä myös hierojalla, joka sai nikkaan ja pohkeen alaosaan kertyneen nesteen liikkeelle. Sen jälkeen akilles tuntui paljon paremmalta.

Sitten alkoi valmistautuminen tanssiesitykseen ja jänne oli edellisissä treeneissä naksahdellut ja tuntui todella jäykältä. Pelkäsin, ettei se kestä.
Esitystä oli ehkä kolmannes takana ja kolmen pienen hypyyn osuus meneillään. Viimeinen hyppy neljänteen ja kuului iso poksahdus. Luulin sen kuuluvan lattiasta, kunnes tulin alas hypystä ja oikean nilkka oli löysä. Kauhuissani ryömin pois lavalta ja ulos salista, jotta sain jalkani koholle. Ensimmäinen reaktioni oli painaa akillesjännettä peukulla ja siellä oli kolo. Tiesin, että nyt meni jotain poikki.

Ensitunne oli kauhu, sitten suoranainen vitutus ja itsensärankaiseminen. Miksi menin esiintymään? Miksi? Toisaalta, tämä olisi voinut tapahtua milloin vain.

Paikalle tuli nainen, joka antoi hätäensiapua, kun paikalle tuotiin kylmäpakkaukset. Hän soitti ortopedituttavalleen saadakseen apuja tilanteeseen. Iso kiitos sinulle!
Kylmähoidon ja kohotuksen jälkeen kenkä vain jalkaan ja kotiin. Onneksi sain tanssiystävän ajamaan minut autollamme kotiin.